Kuvioivan tarina

Esimerkki visuaalisesta muistiinpanosta. Yhteinen ymmärrys ja siitä seuraavat suunnitelmat A ja B.
Koristekuva. Nainen löytänyt supervoimansa ja matkalla viitta selässään kuuhun.

Ai, minullako supervoima?

Olen piirtänyt aina. Jo lukioaikaan huomasin, kuinka itse opin parhaiten käsin piirtämällä erilaisia kuvioita, miellekarttoja, syy-seuraussuhteita ja aikanoja. Sivujen marginaalit täyttyivät loogisesti järjestellyistä huomioista.

Vasta muutama vuosi sitten tajusin, että monimutkaisten asioiden tiivistäminen selkeään muotoon piirtämällä on minun supervoimani.

Siitä supervoimassani siis on kyse: kyvystä yksinkertaistaa havainnollisesti laajat ja monimutkaisetkin kokonaisuudet niin, että muutkin ymmärtävät paremmin mistä on kyse, ja miten asiat toisiinsa liittyvät.

Kaunista kirjoitusta – uusi vanha innostukseni

Pikkutyttönä löysin mummoni ikivanhan virsikirjan. Siinä oli hyvin kiinnostava ja vaikeasti luettava fontti. Tekstuura. Siitä se sitten alkoi. Pistävälle haisevalla tussilla opettelin kirjoittamaan isoille papereille virsikirjan kirjaimia kopioimalla. Tunti toisensa jälkeen.

Vaikka tekstuura on jo unohtunut, niin moderni kalligrafia, sivellintekstaus ja digitaalinen kauno, erilaiset fontit ja niiden yhdistelmät ovat vieneet sydämeni. Kirjaimien piirtäminen ja niillä hassuttelu, eli lettering, on vaan ihanaa. Ja olenpa jälleen ottanut tasaterätkin käyttöön, joten ehkäpä virkistän jälleen tekstuuran taitojani.

Minun ajatukseni on, että kaunis kirjoitus voi olla paitsi mieltä ylentävää jossain arkisessa asiassa, mutta myös juuri sen juhlan tunnun tuova juttu.

Esimerkki monogrammista, jossa kirjaimet G ja M.